Pörröinen vieras ja Twitter

Tässä jokunen päivä meille tuli erittäin, erittäin pörröinen sekä suloinen vieras. Kyseessä on siis mun kaverin, Marleenin mahdottoman söpö leijonaharjanaaras joka tuli kuvattavaksi joulukorttiin :) Pakko kyllä myöntää että oikein sydän suli tuon parin tunnin aikana minkä tuon pörröpallon kanssa vietin! Ehkä minäkin joskus hankin tollasen.. :)

Vielä pitäisi kuvata omista jänöistä joulukuvia, en vaan oikein tiedä millaisia. Mutta eiköhän niitä rupea pian tänne tulemaan, ainakin toivottavasti :) Ja pahoittelut tähän loppuun vielä siitä että mitään kovin erikoista ei täällä blogissa ole nyt ollut hetkeen, meillä on koulussa nytten koeviikko ja samalla valmistellaan puurojuhlaa joka on ihan muutaman päivän päästä joten aika on ollut vähän kortilla. Pian onneksi alkaa joululoma ja voi vihdoinkin keskittyä muuhunkin kuin kouluun!

Ja nyt vielä tähän loppuun mainostusta elikkä tein blogille Twitter-tilin jossa meidän touhuja voi seurailla reaaliaikaisesti :) Meidät siis löytää nimellä @janistenviemaa!

Kotipupu-Winny

Tosi monet bloggaajat pitävät nyt joulukuussa joulukalenteria kirjoittamalla joka päivä mutta kuten olette varmaan kaikki huomanneet, ei musta todellakaan ole sellaiseen. Mutta, vaikka ei mitään erikoista välttämättä olekkaan meidän osalta luvassa niin joulua odotetaan silti innolla!  Okei, kanit eivät ehkä ihan niin innokkaasti kuin minä... :) 

Meille ei kuulu oikein mitään eikoista joulun odotuksen lisäksi. Mutta kuten otsikosta voi lukea, on tämän postauksen tähtenä Winny, mun oma pikku lempparijänö. Winny on tosiaan omalla tavallaan mun suosikki vaikka kaikista kaneistani toki tykkään ihan mielettömästi. Suosikkikanin virka tuo mukanaan Winnylle joskus vähän "etuuksia" ja siitä johtuen se viettääkin paljon aikaa mun huoneessa joten tässä vähän kuvia Winnystä kotipupuna, mun mielestäni ainakin on kiva katsella kun kanit pomppivat uteliaina tutkien kaikkea ja välillä rallittelevat pitkinpoikin.

Söpöt naapurit

Meidän tallille, kanien kanssa samaan rakennukseen on nyt muuttanut hurjan suloisia (ja äänekkäitä) vasikoita! Vasikat tosiaan asuvat väliaikaisesti hevosten tiloissa ainakin tämän talven ja siitä johtuen hevoset ovatkin asumassa nykyään muualla. Noita pikkuisia lehmän alkuja on kyllä hauska seurata, kuinka ne ottavat harppoen ensimmäisiä askeliaan ja kuinka ne hetken päästä heittävät jo hurjan näköisiä iloloikkia. Hurja meno "vasikkalassa" vaan yltyy sitä mukaan kun vasikat kasvavat, saa nähdä mihin noiden rasavillien kanssa vielä oikein joutuu.. :D Kanit ovat selvästi vähän ihmetelleet oven takaa kuuluvia omituisia ääniä ja muutamat jaloitellessaan ovat käyneet vähän kummastelemassa noita äänekkäitä oudokkeja. Mutta siinävaiheessa kun uteliaan vasikan märkä turpa on tullut pelottavan lähelle haistellakseen, näkevät kanit parhaaksi yleensä paeta paikalta mahdollisimman nopeasti ja ehkä se onkin ihan hyvä niin!

A week thru my phone

Ajattelin kerrankin käyttää mun kännykkäriipuvuuttani hyödyksi ja kokeilla samalla jotain vähän erinlaista, räpsin koko viikon joka päivä kuvia joista kokosin nyt pienet kollaasit tänne. Kuvissa siis näkyy mitä kanit ja minä ollaan viikolla oikein tehty, mitään kovin erikoista ei ole tapahtunut mutta tälläistä meidän arki yleensä on :-)

Maanantaina jänikset pääsivät nauttimaan ulkoilmasta valjaissa koska pihalla oli kerrankin kiva sää ja kovasti ne siitä tykkäsivätkin! Mä taas reippailin kanilan siivoamisella, yhtä paljon en siitä tainnut kuitenkaan nauttia kuin kanit.. :)

Tiistai ja keskiviikko menivät ihan normaalisti pupusten ja hevosten kanssa, kanien kanssa mitään erikoista tehty koska keskityin lähinnä kärsimiseen sängyn pohjalla kun lihakset huusivat hoosianna kuntotestien takia :D Ei sillä että mulla jotenkin huono kunto olisi tai jotain!

Torstaina satoi siis vihdoinkin lunta piristämään niin kamalan harmaata ja tylsää maisemaa! Mulla kului päivä suurimmaksi osaksi koulussa ja hevosten kanssa tallilla.

Perjantai kului ihan täysin normaalisti, kuvasta tosin huomaa että kanilassakin oltiin perjantai-fiiliksissä ja kiipeiltiin siellä sun täällä :) Lauantaina otinkin kuvia kaneista pihalla ja silloiset kuvat oottekin jo nähneet. Illalla muokkailin kuvat ja latasin ne tänne blogiin, sen jälkeen ilta kuluikin ensin kavereiden kanssa ja sitten katsottiin netistä pikkusiskon kanssa 1D-daytä. 

Eilinen menikin sitten ihan vaan höllätessä kanien kanssa ja tuli sitä tallillakin taas piipahdettua. Ja tässäpä meidän (varsin tylsä) viime viikko sitten olikin, haluaisitteko tälläisiä joskus toistekkin? Mun omasta mielestäni tällä tavoin on paljon mukavampi kertoa meidän päivistä kuin kirjoittamalla kaikkea vaan yhteen pötköön, itse en ainakaan jaksaisi sellaista ruveta lueskelemaan. Mutta nyt keskitynkin todenteolla fangirlitämiseen kuuntelemalla One Directionin uutta tänään julkaistua levyä, suosittelen ehdottomasti teille muillekin :)

Talvimiehiä

Heippahei! Toissapäivänä meille satoi vihdoin ja viimein lunta joten tänään kuvailin pihalla muutamaa pupusta. Tänään kameran edessä olivat Liibo, Hohto ja uusi tulokas Luca. Olin suht tyytyväinen kuviin kun latailin niitä koneelle ja sain ne muokattua mutta en tiedä minkä hyikamalayökruma-suodattimen läpi ne oikein menivät kun ne tänne Bloggeriin laitoin... Harmittaa mielettömästi kun kuvat menivät piloille mutta eipä auta, tai kyllä ne saisi varmaan jollain konstilla hyvänlaatuisina tänne mutta en voi varsinaisesti sanoa osaavani käyttää tietokonetta kamalan kummoisesti :D

Muutamassa yllä olevassa kuvassa komeilee siis aiemmin mainitsemani Luca, se muutti meille parisen viikkoa sitten poisnukkuneen ruskean uroksen "tilalle". Luonteeltaan Luca on tosi utelias ja energinen, välillä vähän arka. Ihan kiva jänökki se on kaikenkaikkiaan!

Nyt voit vaikuttaa!

Voi että mua ottaa päähän se, että olen niin kauhean saamaton ihminen välillä (Okei, tottapuhuen aina). Mun on pitänyt kirjoitella yhdestä sun toisesta asiasta teille jo jonkin aikaa mutta en vaan yksinkertaisesti ole saanut raahattua itseäni koneen ääreen ja tätäkin näpsyttelen parasta aikaa kännykällä.

Mutta, voi herranen aika mikä näky mua täällä odottikaan kun tulin tarkistamaan Bloggeria pienen tauon jälkeen: teitä lukijoitahan on jo yli 60! Super isot kiitokset teille jokaiselle, niin uusille kuin vanhoille lukijoille :) Sinänsä tuntuu tyhmältä hehkuttaa lukijamäärää mutta onhan se kieltämättä hienoa ja ehkä vähän omituistakin että yli 60 ihmistä lueskelee meidän kuulumisia! Päätin "juhlistaa" tätä kyselemällä vähän teidän mielipiteitänne ja yritän toteuttaa niitä parhaani mukaan. Onko teillä jotain toiveita blogin sisällön suhteen? Mitä te haluaisitte nähdä, lukea tai tietää meistä? Onko jotain mitä haluaisitte parannettavan ja mistä tykkäätte? Tuokaa ihmeessä mielipiteenne julki, arvostan todella saamaani palautetta! :)

Muuta en nyt tähän tekstiin rupea laittamaan. Ns kunnon postauksia on luvassa melko pian nyt kun sain objektiivinkin takaisin huollosta joten voin kuvaillakin. Mulla on hurjan paljon juttuja teille kerrottavana ja tuskin maltan odottaa että saan kaikki tänne! Heippa tältä erää ja nähdään tositosi pian, tähän loppuun laitan kuvan belgianjänisjengistä (ja kyllä siihen siis kuuluu myös Pikku-Pupu vaikkei se bjänis olekkaan) kännykästäni ja saa nähdä miten se tulee koska en oo ennen julkaissut postausta tällä.. Jännityksellä jään siis odottamaan

If we could only have this life for one more day

En tiedä milloin tämä suru oikein loppuu meidän osalta, mutta sen tiedän ettei ainakaan vielä.. Nimittäin juuri meille kotiutunut vailla nimeä ollut ruskea kääpiöjänisuros löytyi eilen kuolleena häkistään.

Pikkuinen oli mitä mahtavin ja ihanin kani, mä ja koko muukin mun perhe tykästyi siihen ja tullaan kaikki kaipaamaan sitä ihan mielettömästi. Syytä kuolemaan ei tiedetä mutta mitä todennäköisemmin se on johtunut valtavasta stressistä. Sehän tosiaan oli vielä todella nuori kani ja lyhyen ajan sisällä matkusti paljon ja pitkiä aikoja kerrallaan joten on ymmärrettävää jos se ei vaan ole kestänyt kaikkea sitä stressiä mitä matkustamisesta ja kaikesta muusta aiheutui.

Lepää rauhassa pikkuinen, toivottavasti sulla on nyt parempi olla </3

Tunnistatko itsesi?

Kaninko tahdot?
No, kaksiko vaan?
Siitä lauma lähtee kasvamaan.
Seuraavaksi huomaatkin, että oletkin köyhä
ja naapurit kuiskii, että päästäänkin vähän löyhä.
Ei yhdestä vaivaa ja kaksi on hauskaa,
kolmas on helppo eikä neljäs tee tuskaa.
Viides on ihana, ei kuudessakaan vikaa.
Talo täyttyy kaneilla aivan tuota pikaa!

No uskallatko leikkiin, miten ois vielä yksi?
Kai keittiössä häkissä saan sen vaikka säilytetyksi.
Sängyillä, sohvilla kyllä löytyy tilaa,
ei vielä yhden kaninkuikelon hoito iltoja pilaa.
Ne käyttäytyä osaavat, ei niistä ole vaivaa.
Kai yhdelle tulijalle paikan jostain raivaa.

Matonkulma rispaa, ei johtoja ehjiä enää nää,
lattialla papanat pölyn sekaan häviää.
Kai kodinhoito kärsii, vaan mitä muutamasta
hampaan jäljestä tapetissa tai puruhahtuvasta?
Jos tämä pieni pidetään, niin varmasti mä lupaan
lisää aikaa luututa puhtautta tupaan.

Ei kanien määrällä ole ylärajaa
ja yhtäkin ilman oisi laumani vajaa.
Jokainen on tärkeä ja rakas pörröpää.
Laskut vain kasvaa ja velkaa vielä jää.
Ei sukulaiset kyläile ja ystävätkin hylkää,
paitsi kanituttavat, joilla samat kuviot nää jyllää.

Nurmikko ja pihapensaat kuihtuneilta näyttää,
kun nälkäisten kanien massujen täyttö sun viikonloput täyttää.
kaninruoka, tuoreruoka, heinät, kuivikkeet, ja uudet aitaukset.
Ja näyttelyt ja kilpailut ja matkakustannukset.
Ansako tää olikin? Mä kohta oonko vainaa?
Silloin lempikanisi pusun kädellesi painaa.
Se tuhisee ja höpisee sua rakastaen ja sinä päätät jaksaa
pitää koko hunnilauman, maksaa mitä maksaa.

Sun niskasi on punainen kanintassun alla
ja niskasta ne pois saa ainoastaan lattialta ylös nousemalla.

Kanit ja näyttelyt, jännitys ja naksut,
vaiva sekä huoli, paineita ja maksut.
Kaikki on sen arvoista, on kanit elämäsi.
Niin suloiset ja hurmaavat ja parhaat ystäväsi.
On maailmasi muuttunut, ei mikään enää sama,
kun ihminen on kokonaan kaniensa omistama.

Mun kaverini laittoi tämän jokunen aika sitten Facebookkiin, suurinosa on varmaan lukenut jo tämän mutta ajattelin jokatapauksessa että tämä on niin täydellinen tänne blogiin! Ehkäpä yksi sun toinen kaniharrastaja löytää itsensä tästä tekstistä, minä nimittäin ainakin.. :-)

Superihanat ulkomaan tuliaiset

Tässä ne nyt vihdoin ja viimein ovat, ihanaakin ihanemmat tuontipuput! Maanantaina tosiaan hain jänikset Ilmajoelta ja voin sanoa että ihastuin molempiin samantien kun näin ne. Molemmat ovat upeita niin ulkonäöltään kuin luonteeltaan, mitä muuta kanilta voikaan toivoa :) Tänään sain vasta äntiin kuvailla tulokkaita koska muina päivinä on satanut ja olen päässyt itse koulusta niin myöhään pois etten ole edes kerinnyt.

Castaway Gisella "Gilda"

 

Gilda on temperamenttinen jänis-neiti, ikää sillä on vähän päälle 4 kuukautta. Se on ulkonäöltään mielettömän hieno ja sen turkki on kerrassaan upea! Kivan näyttelypupun siitä olisi varmasti saanut ellei sillä olisi kaksi valkoista etutassun varvasta mutta se ei kuitenkaan haittaa koska se tuli meille kasvatukseen ja lemmikiksikin :) Gildan lähisuvussa on ruskeaa joten voi olla että meille syntyy joskus niitä kauan haaveiltuja ruskeita poikasia!

 

 

Briteistä tuodulla ruskealla uroksella ei ole vielä nimeä, se on suunnilleen 2-3 kuukauden ikäinen. Luonteeltaan se on mitä ihanin ja herttaisin herra, rakastaa rapsutuksia ja sylissä kiipeilyä yli kaiken! Ja ai että tuo sen väri, niin hieno ruskea suklaapupu :') Sillä on tosin tällä hetkellä mukavat rajat turkissa mutta kyllä se siitä kunhan se vaan saa vaihdettua karvansa, pikkuinen on myös vähän luinen takaa kaikesta matkustelusta ja stressistä johtuen mutta eiköhän ruokahalu parane kun se alkaa kotiutumaan kunnolla.

 

Mä olen hurjan tyytyväinen uusiin kanilauman jäseniin ja toivottavasti näiden yksilöiden myötä voin hiljakseen ruveta kasvattamaan myös yhtä omista lempiväreistäni kaneilla, ruskeaa! Ja vielä tähän loppuun tieto, että mun kamerani putki on tällä hetkellä huollossa koska viikko sitten se näytti tältä jonkun pudotettua kameran putki edellä lattialle:

 

 

Kuvasin tämän postauksen kuvat siis isäni 18-55mm putkella joka ei todellakaan ole maailman valovoimaisin, eikä varsinkaan paras väline harmailla syysilmoilla kuvaamiseen. Nyt pitää vaan toivoa että mun oma putki saadaan piakkoin kuntoon ja sen myötä myös kivemman näköisiä kuvia tänne blogiin.