Tunnistatko itsesi?

Kaninko tahdot?
No, kaksiko vaan?
Siitä lauma lähtee kasvamaan.
Seuraavaksi huomaatkin, että oletkin köyhä
ja naapurit kuiskii, että päästäänkin vähän löyhä.
Ei yhdestä vaivaa ja kaksi on hauskaa,
kolmas on helppo eikä neljäs tee tuskaa.
Viides on ihana, ei kuudessakaan vikaa.
Talo täyttyy kaneilla aivan tuota pikaa!

No uskallatko leikkiin, miten ois vielä yksi?
Kai keittiössä häkissä saan sen vaikka säilytetyksi.
Sängyillä, sohvilla kyllä löytyy tilaa,
ei vielä yhden kaninkuikelon hoito iltoja pilaa.
Ne käyttäytyä osaavat, ei niistä ole vaivaa.
Kai yhdelle tulijalle paikan jostain raivaa.

Matonkulma rispaa, ei johtoja ehjiä enää nää,
lattialla papanat pölyn sekaan häviää.
Kai kodinhoito kärsii, vaan mitä muutamasta
hampaan jäljestä tapetissa tai puruhahtuvasta?
Jos tämä pieni pidetään, niin varmasti mä lupaan
lisää aikaa luututa puhtautta tupaan.

Ei kanien määrällä ole ylärajaa
ja yhtäkin ilman oisi laumani vajaa.
Jokainen on tärkeä ja rakas pörröpää.
Laskut vain kasvaa ja velkaa vielä jää.
Ei sukulaiset kyläile ja ystävätkin hylkää,
paitsi kanituttavat, joilla samat kuviot nää jyllää.

Nurmikko ja pihapensaat kuihtuneilta näyttää,
kun nälkäisten kanien massujen täyttö sun viikonloput täyttää.
kaninruoka, tuoreruoka, heinät, kuivikkeet, ja uudet aitaukset.
Ja näyttelyt ja kilpailut ja matkakustannukset.
Ansako tää olikin? Mä kohta oonko vainaa?
Silloin lempikanisi pusun kädellesi painaa.
Se tuhisee ja höpisee sua rakastaen ja sinä päätät jaksaa
pitää koko hunnilauman, maksaa mitä maksaa.

Sun niskasi on punainen kanintassun alla
ja niskasta ne pois saa ainoastaan lattialta ylös nousemalla.

Kanit ja näyttelyt, jännitys ja naksut,
vaiva sekä huoli, paineita ja maksut.
Kaikki on sen arvoista, on kanit elämäsi.
Niin suloiset ja hurmaavat ja parhaat ystäväsi.
On maailmasi muuttunut, ei mikään enää sama,
kun ihminen on kokonaan kaniensa omistama.

Mun kaverini laittoi tämän jokunen aika sitten Facebookkiin, suurinosa on varmaan lukenut jo tämän mutta ajattelin jokatapauksessa että tämä on niin täydellinen tänne blogiin! Ehkäpä yksi sun toinen kaniharrastaja löytää itsensä tästä tekstistä, minä nimittäin ainakin.. :-)

Superihanat ulkomaan tuliaiset

Tässä ne nyt vihdoin ja viimein ovat, ihanaakin ihanemmat tuontipuput! Maanantaina tosiaan hain jänikset Ilmajoelta ja voin sanoa että ihastuin molempiin samantien kun näin ne. Molemmat ovat upeita niin ulkonäöltään kuin luonteeltaan, mitä muuta kanilta voikaan toivoa :) Tänään sain vasta äntiin kuvailla tulokkaita koska muina päivinä on satanut ja olen päässyt itse koulusta niin myöhään pois etten ole edes kerinnyt.

Castaway Gisella "Gilda"

 

Gilda on temperamenttinen jänis-neiti, ikää sillä on vähän päälle 4 kuukautta. Se on ulkonäöltään mielettömän hieno ja sen turkki on kerrassaan upea! Kivan näyttelypupun siitä olisi varmasti saanut ellei sillä olisi kaksi valkoista etutassun varvasta mutta se ei kuitenkaan haittaa koska se tuli meille kasvatukseen ja lemmikiksikin :) Gildan lähisuvussa on ruskeaa joten voi olla että meille syntyy joskus niitä kauan haaveiltuja ruskeita poikasia!

 

 

Briteistä tuodulla ruskealla uroksella ei ole vielä nimeä, se on suunnilleen 2-3 kuukauden ikäinen. Luonteeltaan se on mitä ihanin ja herttaisin herra, rakastaa rapsutuksia ja sylissä kiipeilyä yli kaiken! Ja ai että tuo sen väri, niin hieno ruskea suklaapupu :') Sillä on tosin tällä hetkellä mukavat rajat turkissa mutta kyllä se siitä kunhan se vaan saa vaihdettua karvansa, pikkuinen on myös vähän luinen takaa kaikesta matkustelusta ja stressistä johtuen mutta eiköhän ruokahalu parane kun se alkaa kotiutumaan kunnolla.

 

Mä olen hurjan tyytyväinen uusiin kanilauman jäseniin ja toivottavasti näiden yksilöiden myötä voin hiljakseen ruveta kasvattamaan myös yhtä omista lempiväreistäni kaneilla, ruskeaa! Ja vielä tähän loppuun tieto, että mun kamerani putki on tällä hetkellä huollossa koska viikko sitten se näytti tältä jonkun pudotettua kameran putki edellä lattialle:

 

 

Kuvasin tämän postauksen kuvat siis isäni 18-55mm putkella joka ei todellakaan ole maailman valovoimaisin, eikä varsinkaan paras väline harmailla syysilmoilla kuvaamiseen. Nyt pitää vaan toivoa että mun oma putki saadaan piakkoin kuntoon ja sen myötä myös kivemman näköisiä kuvia tänne blogiin.

Uusia kaneja

Kyllä luit oikein, meille on tulossa uusia kaneja Norjasta Castaway-kanilasta! Kyseessähän on siis uusi kääpiöjänisnaaras jonka hankinnasta kirjoittelin tänne aikaisemmin. Naaraasta kysellessäni Janina vinkkasi mulle myös myynnissä olevista hurmaavista ruskeista kääpiöjäniksistä, sellaisesta kun olen aina haaveillut en voinut vastustaa kiusausta ja samalla tuli sitten varattua myös hieno ruskea uros :') Naaraan suvussa on myös ruskeaa joten saattaapi olla että jossain vaiheessa meille syntyy ruskeita jänösiä!

Kuvat (c) Janina Kujala

Huomenna lähden uusia pupusia hakemaan joten lisää kuvia ja infoa heistä saatte sitten. Mä en malttaisi millään odottaa!

The Pikku-Pupu

 Tässä olisi vihdoin kuvia Pikku-Pupusta, kanista josta kaikki ovat kuulleet mutta eivät nähneet.. :)

Ja myös yksi Frodo

Syyspuput

Heh lupailin viime tekstissä että nähdään huomenna mutta minäpä superahkerana (not) bloggaajana teenkin jo toista postausta tälle päivää, ihmeet eivät siis olekkaan ohi ;-) Pari näistä kuvista ovatkin jo teille tuttuja uuden ulkoasun myötä mutta tässä on koko kuvasaaste kokonaisuudessaan, enjoy!

Brookside Korppu "Helmi"

Esperanza "Tilda"

Brookside MacRobart "Rudi"

Ruotsin tunnin pohdintaa

Koska ruotsin tunnithan eivät todellakaan ole ruotsin opiskelua varten päätin mä nyt vähän kirjoitella teille. Amiran poismuuton sekä Bielin ja Sonyan kuolemisen jälkeen mä oikeasti tajusin ettei mulla ole enää kuin kaksi kääpiöjänisnaarasta: Lissu ja Gina. Kanithan ovat siis äiti ja tytär jos joku ei tiennyt joten se on mulle vähän hankalampi juttu kun ainoat naaraat ovat niin läheistä sukua. Sitäpaitsi Lissullekin on alkanut kertyä ikää jo niin paljon etten välttämättä tule teettämään sillä enää poikuetta, lisäksi se ei tule raskaaksi. Yritin astuttaa Lissua kahdella eri uroksella koko viime kevään ja alkukesän ajan tuloksetta joten ehkä on parempi että mamma jää viettelemään leppoisia eläkepäiviä.

Suunnitelmissa siis olisi hankkia jostakin kääpiöjänisnaaras vahvistamaan jänislauman rivejä, siinä tosin saattaa mennä vielä aikaa kun harvoille on syntymässä mulle sopivista yhdistelmistä poikasia ja vielä harvemmat malttavat myydä naaraspoikasensa :D I know the feeling! Mutta toisaalta eipä naaraan hankinnalla nyt mikään kiire ole, hyväähän kannattaa tunnetusti odottaa.. :)

Mutta koska koeviikko alkaa olla jo pelottavan lähellä, on ehkä parempi jos alan taas keskittymään. Hejdå, vi ses imorgon!

Muutoksia ja renttupupuja

Meidän kanikööri on siis muuttunut viimeaikoina, ei ainoastaan pois nukkuneiden kanien takia vaan Amira lähti uuteen kotiin. Kaunis luonnonsininen tyttö asuu siis tätänykyä Helsingissä Anneten luona. Amiran myyminen oli mulle raskas päätös, mutta se oli oikea. Ja onnekseni Amira pääsi tosi kivaan kotiin jossa se saa toivottavasti pian jälkikasvuakin :) Tässä on Amirasta kuva uudessa kodissaan, on se vaan hieno typy!

© Annette

 

Kanilaumaan on myös tullut vähän odottamaton lisäys, nimittäin Rita pyöräytti kesällä yllätysristeytyspoikueen, josta yksi jäikin asumaan äidin ja isosisko Tildan kanssa. Risteytyspoikasella ei ole vielä kunnon nimeä vaan sitä kutsutaan niinkin luovasti kuin Pikku-Pupu :D Olen yrittänyt opetella kutsumaan sitä jollakin hienommalla nimellä mutta Pikku-Pupu on pinttynyt jo päähän niin hyvin ettei se oikein ole onnistunut.. Tarkoituksena tosiaan olisi  mahdollisesti etsiä kiva koti pienelle lähitulevaisuudessa. Jos jotakin siis kiinnostaa nätti kääpiöjänis-belgianjänismix niin viestiä saa toki laittaa! Tulevaisuuden suunnitelmissa olisi ehkä esteet niin Pikku-Pupun kuin parin muun kääpiöjäniksenkin kanssa, oon pitkään miettinyt että uskaltaisinko osallistua vihdoin ja viimein estekisoihin kanien kanssa ja nyt päätin että pienen harjoittelun jälkeen voitaisiin kokeilla miten esteet sujuvat :) Tähän asti meidän estekalusto on vaan virunut missä nurkassa milloinkin pölyyntymässä joten ehkä olisi korkea aina aloittaa vihdoin käyttämään niitä!

Kanit muuttivat about kolme viikkoa sitten takaisin sisälle pitkän ulkona vietetyn kesän jälkeen. Vaikka kanit tykkäsivätkin kovasti asua  pihalla, eivät turkit siitä  varsinaisesti nauttineet. Etenkin Karhun, Liibon ja Winnyn karva on suorastaan järkyttävän näköinen, onneksi kaikki vaihtavat parasta aikaa karvaansa ja ehkäpä sitten uskaltaudutaan näyttelyihin kun kanit eivät näytä ihan rentuilta. Näyttelyistä puheenollen, päivittelin tuota sivupalkkia ja laitoin siihen näyttelyitä mistä meidät voi sitten bongata taas :) Voi että mä en millään malttaisi odottaa että pääsee taas näyttelyihin! viime kerta taisikin olla huhtikuun lopulla Helsingissä, herranjestas kun siitäkin on kamalan pitkä aika

Uusi alku

Kukaan ei varmaan osannut odottaa että tämä blogi heräisi vielä henkiin näiden kaikkien hiljaisten kuukausien jälkeen, en edes mä itse vielä kuukausi sitten. Kaikki jotka ovat lukeneet tuon viimeisimmän postauksen jonka kirjoitin kesäkuun lopussa, osaavatkin varmaan päätellä mistä tämä moinen hiljaisuus on johtunut. Tähän on ollut muitakin syitä, en pysty enkä edes halua kertoa kaikkea mitä kesän ja alkusyksyn aikana on tapahtunut mutta lyhyesti sanottuna melkein kaikki mikä voi mennä pieleen, todellakin meni. Kesän poikueista tällä hetkellä elossa on vain kolme jänistä, lisäksi kolme todella tärkeää kania siirtyi paremmille porkkanamaille. Ensimmäisenä Nappi, yksi mun ensimmäisistä kaneista ja kaikin puolin ihana ja rakas kani. Seuraavaksi Sonya, joka vaikean harkinnan tuloksena päädyttiin lopettamaan. Viimeisenä, alle viikko sitten Biel löytyi kuolleena häkistään.. Kesän lopuksi uskoin etten palaisi varmaan ikinä kanien pariin, mä olin niin väsynyt siihen että kaikki tuntui menevän pieleen ja että menetin koko ajan tärkeitä kanejani. Mä en ole vieläkään pystynyt käymään näitä asioita kunnolla läpi mun päässäni, enkä varmaan ikinä pystykkään. Mä olen koittanut olla ajattelematta tätä kaikkea, mutta joskus nämä asiat on vaan pakko hyväksyä ja aloittaa alusta, puhtaalta pöydältä. Ja sen mä olen päättänyt nyt tehdä.

Mä olen päättänyt että tästä lähtee uusi alku niin tälle blogille, mun kani-harrastukselle ja elämälle ylipäätään. En tiedä miten ja miksi mutta sain yhtäkkiä takaisin sen innostuksen tähän kaikkeen jonka kadotin keväällä, todella kurjasta kesästä sekä syksystä huolimatta kaikki jotenkin vaan tuntuu taas kivalta enkä mä malta odottaa kunnes pääsen taas näyttelyihin tai että saan seurata miten pienet poikaset kehittyy ja kasvaa!

Tästä se siis lähtee, uusi alku kaikelle. Mä todella haluan kiittää teitä kaikkia jotka olette pysyneet lukijoina näin pitkän hiljaisenkin jakson aikana!  Oli ihanaa avata Blogger ja huomata että niin monet olivat vielä mukana :)  Terävimmät varmaan jo huomasivat että blogin ulkoasu on kokenut muutoksia (Ulkoasu on tosin vielä vähän keskeneräinen joten älkää ihmetelkö jos se vaikuttaa vähän karulta),  se ei kuitenkaan ole ainut asia joka muuttuu täällä tai tulee muuttumaan. Kanit ja bloggaaminen eivät ole suinkaan ainoita joihin löysin innostuksen uudelleen, hevoset ovat laukanneet syksyn aikana uudestaan mun sydämeen ja valloittaneet sen yhdessä kanien kanssa. Voi siis olla että välillä täällä saattaa seikkailla vähän isompia nelijalkaisia kuin kanit.. :) Kerron piakkoin että mitä kaneille oikein kuuluu nykyään, kanilauma on kokenutkin jonkin verran muutoksia viime kerrasta. Alapuolella on myös pieni sneak peek eilisestä kanien kuvailusta

Ihanaa olla täällä takasin, nähdään pian!